Mitäpä tässä...

Niin mitäpä tässä... Ahdistaa, masentaa, ei oiken tiedä miten menee. Taas on elämässä vaikeempi vaihe, hyvä olo ei kestä loputtomiin näköjään.

Taas olen päättänyt että lopetan suhteen joka tuottaa vain ahdistusta. Taas olen päättänyt että karistan suhteen lisäksi myös ne 10 kg, jotka sen myötä on tullut. Taas olen päättänyt että elämäni on käännyttävä parempaan. Mutta taas olen todennut että kaikki nuo asiat vaatii niin paljon enemmän, kuin mihin pystyn.

Pelkään lopettaa suhdetta, mutta pelkään myös että se tekee minut yhä ahdistuneemmaksi jos en sitä lopeta. Pelkään ihmisten ajatuksia itsestäni, ulkonäöstäni, mutta pelkään myös ettei ulkonäön muutos vaikuta, vaan ihmiset näkee lävitseni, että minä olen sairas. Pelkään ihmisten kysymyksiä, että mitä minulle kuuluu tai miten voin. Heti ajattelen että se tietää, että hän ajattelee että olen sairas, jotenkin poikkeeva... Pelkään että oloni ja elämäni ei käännykkään parempaan, vaan huono olo vaan vie mennessään, kaatuu päälle. Pelkään parempaa oloakin, koska tiedän ettei se ole pysyvää.