Uusi elämä

Sitä sitten tuli ryvettyä pohjamudissa. Tie vei lääkeyliannoksen, tehon, osaston ja Kaivannon kautta uuteen alkuun. Kuolema oli hiuskarvan varassa, mutta kohtalolla oli ehkä sormensa pelissä. Vielä ei ollut minun aikani.

Nyt kirjoittelen tätä omassa pikku rivarissa, koira kainalossa. Ehkä nää asiat tästä alkaa pikkuhiljaa kulkemaan eteenpäin. Saan uuden elämän alkuun. Nyt on kuitenkin se oma koti, kaiken perusta. Tästä on hyvä ponnistella eteenpäin, tukiverkkoihin nojaten ja luottaen.

Vielä kuitenkin kelaan päässäni, että olisi niin paljon helpompaa kun olisin kuollut. Se olisi ollut läheisillenikin loppujen lopuksi helpompaa. Läheisen kuolema on raskas taakka, mutta se kevenee vuosien saatossa. Nyt minun läheiseni joutuu kantamaan sitä pelkoa ja epävarmuutta ehkä loppuelämänsä, että teenkö uudelleen niin, saanko elämäni tasapainoon, olenko onnellinen...

Kyllä minä haluan elää. Vaikeaa on se tosiasia, että olen nyt eronnut nainen. Hylätty, toinen on korvannut minut, miehen tunteet on jo siirtynyt toiseen kohteeseen, en ole hänelle enää mitään. Minulle tämä on niin paljon vaikeampaa. Minä rakastan edelleen sitä miestä. Siitäkin huolimatta että hän valehteli minulle, oli eroa suunnitellut jo kauan, oli jo solminut suhteen. Halusi vain eroon minusa, pois tieltä sotkemasta hänen uutta elämää. Minä en ole päässyt eteenpäin tuollaisella vauhdilla. Olen tässä, elän tunnin, ehkä päivän kerrallaan. En halua ketään muuta. Vieläkin olisin valmis tekemään mitä vain, että saisin vanhan elämäni takaisin. Ne onnelliset vuodet, kun rakastimme toisiamme ja se riitti!