Päätös

Minkäs tälle voi, näin tää elämä nyt vain menee. Vanhaan ei ole paluuta, eteenpäin on päästävä, uskottava se on. Irti päästäminen on vaikeaa. Se ei tapahdu näköjään päivässä eikä kahdessa. Käytännössä olen eronnut, mutta tunnetasolla vielä naimisissa sen miehen kanssa.

Me ollaan nyt kavereita. Kun se miehen suhde kariutui, kaikki kääntyi helpommaksi. Mutta tämä on vain väliaikaista. Tulee uusi ihastus, uusi suhde. Ja taas se tuska riipaisee ja lujaa. Olen päättänyt, että meidän yhteydenpidon on loputtava. Liikaa viestejä, liika soittoja, liikaa facebookissa keskusteluja, kommentteja... Useimmiten nämä ovat miehen aloitteeesta lähtöisin. Kait hän koittaa jotenkin paikata tilannetta, sitä tuskaa minkä aiheutti suhteellansa, erolla joka johti minut valitsemaan kuoleman. Mutta enemmän tuskaa aiheuttaa tämä tilanne. Se kuitenkin luo minulle jotain toivoa, ajatuksen että ehkä me palaamme yhteen... Ja se on niin tuskallista. Tiedän ettei näin ole eikä tule olemaan. Sen on loputtava. En pääse eteenpäin. Kuitenkin eilen päädyimme sänkyyn...

Huomenna saamme yhden fyysisen asian erosta hoidettua, osituspaperit vihdoin allekirjoitetaan. Minut maksetaan ulos hänen elämästä, meidän elämästä ja kodista. Ehkä se tuo konkreettista helpotusta minun erotyöhön. Oikeastaan tämä paperien allekirjoitus on viimeinen meidän virallinen yhteinen asia. Sitten ero on hoidettu juridisella puolella loppuun.

Olen päättänyt olla vahva, ja kertoa tämän tilaisuuden jälkeen mielipiteeni yhteydenpidosta. Toiveeni että emme ota enää yhteyttä toisiimme kuin virallisissa asioissa ja asioissa jotka liittyvät eläimiimme. Tahdon kertoa että se on ainoa keino minulle selviytyä tästä tilanteeesta ja päästä pikkuhiljaa eteenpäin. Minä pystyn sanomaan sen, pakko!

Aamu

Aamu,
sänky on vieras
kylmät seinät huokuvat tuskaa
eilinen hyökkää kuin vihainen tuuli
se repii, raastaa ja kiduttaa

Eilen
omistin tuskan
nukahdin pelkoon ja uneen ahdistavaan
eikä tuska unohda mua
se ei jätä minua yksin

Ja mä kävelen tätä tyhjää tietä
taloon, jota kodiksi kutsutaan
vaikka siellä ei ole minulle ketään
olen yksin tällä tyhjällä tiellä
olen yksin tällä tyhjällä tiellä
tällä tiellä
tällä tiellä

Ilta,
pöytä on tuttu
vieraat kasvot aukovat suitaan
tyhjyys ympäröi meitä ja tuska
eikä kukaan uskalla kerätä luitaan

Yö
tulee ja heittää
meidät tyhjille kaduille taas
synkät kadut kuin tuhannet sillat
vievät pimeydestä pimeyteen

Ja mä kävelen tätä tyhjää tietä
taloon, jota kodiksi kutsutaan
vaikka siellä ei ole minulle ketään
olen yksin tällä tyhjällä tiellä
olen yksin tällä tyhjällä tiellä
tällä tiellä
tällä tiellä

(Ismo Alanko, Hassisen kone)

Uusi elämä

Sitä sitten tuli ryvettyä pohjamudissa. Tie vei lääkeyliannoksen, tehon, osaston ja Kaivannon kautta uuteen alkuun. Kuolema oli hiuskarvan varassa, mutta kohtalolla oli ehkä sormensa pelissä. Vielä ei ollut minun aikani.

Nyt kirjoittelen tätä omassa pikku rivarissa, koira kainalossa. Ehkä nää asiat tästä alkaa pikkuhiljaa kulkemaan eteenpäin. Saan uuden elämän alkuun. Nyt on kuitenkin se oma koti, kaiken perusta. Tästä on hyvä ponnistella eteenpäin, tukiverkkoihin nojaten ja luottaen.

Vielä kuitenkin kelaan päässäni, että olisi niin paljon helpompaa kun olisin kuollut. Se olisi ollut läheisillenikin loppujen lopuksi helpompaa. Läheisen kuolema on raskas taakka, mutta se kevenee vuosien saatossa. Nyt minun läheiseni joutuu kantamaan sitä pelkoa ja epävarmuutta ehkä loppuelämänsä, että teenkö uudelleen niin, saanko elämäni tasapainoon, olenko onnellinen...

Kyllä minä haluan elää. Vaikeaa on se tosiasia, että olen nyt eronnut nainen. Hylätty, toinen on korvannut minut, miehen tunteet on jo siirtynyt toiseen kohteeseen, en ole hänelle enää mitään. Minulle tämä on niin paljon vaikeampaa. Minä rakastan edelleen sitä miestä. Siitäkin huolimatta että hän valehteli minulle, oli eroa suunnitellut jo kauan, oli jo solminut suhteen. Halusi vain eroon minusa, pois tieltä sotkemasta hänen uutta elämää. Minä en ole päässyt eteenpäin tuollaisella vauhdilla. Olen tässä, elän tunnin, ehkä päivän kerrallaan. En halua ketään muuta. Vieläkin olisin valmis tekemään mitä vain, että saisin vanhan elämäni takaisin. Ne onnelliset vuodet, kun rakastimme toisiamme ja se riitti!