Se viiltää, viiltää niin syvältä. Sattuu. En voi pakottaa rakkautta, sitä ei enää ole. Haluaisin kaiken ennalleen mutta sinne ei enää ole tietä, ei paluuta.
Minut on jätetty. Hylätty. Pahin pelkoni on nyt kohdattava. Mitä minä teen?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Koeta jaksaa. Tyhjältä tuokin virke vaikuttaa, mutten muutenkaan osaa tuskaasi helpottaa. Itsellä myös tuska päivin ja öin matkassa kulkee. Tiedän siis jotain, jotain mitä tuska on ja kuinka syvältä se voi viiltää muttei kuitenkaan henkeä vie vaikka sitä ehkä toivoisikin, muttei sekään ole ratkaisuista parhain vaan huonoista huonoin. Joten, koeta jaksaa ja ota se hyvä jonka tämäkin muutos eteesi tuo ja yritä kestää se huonokin sitten pystyssä päin tahi pää painuksissa, mutta yritä, yritä kuitenkin.
VastaaPoista