Sattuu kun satuttaa

Ahdistaa. Epäilen. Ruokin epäilyäni epäilemällä lisää, jotain pahempaa. Olen jo kai vainoharhainen. En tiedä mikä on kuvitelmaa, mikä totta. Olen kierteessä, enkä pääse ulos siitä. Ahdistus muuttuu raivoksi, vihaksi itseäni kohtaan. Miksi en vain voi olla? Normaali. Haluan satuttaa itseäni fyysisesti, jotta sisäinen tuska tuntuisi edes vähän pienemmältä, helpommalta. Taistelen sitä tunnetta vastaan. Jokapäivä.