maanantai 9. helmikuuta 2009

Myötä- ja vastamäessä

Kaikki kaatui taas yllättäen. Keskustelu miehen kanssa... Ei, en vain kestä ajatusta. Pelkään jäädä kotiin yksin, pelätä epätoivoa ja ahdistusta. En pysty luottaan itseeni, en lupaamaan että en satuta itseäni. En pysty luottamaan mieheeni. Mies ei välitä, en tiedä koska on viimeksi välittänytkään. Hän haluaa elämää, omaa aikaa. Mikä oli se lupaus; ..rakastaa niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä...? Myötä- ja vastoinkäymisissä...?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti