Kauppareissut on alkanut taas ahdistaan. Jo ajaessa kohti kaupunkia, alkaa sydän hakkaamaan. Pitää hengittää syvään, yrittää keskittyä liikenteeseen, ajamiseen... Tuntuu että kaikki tilanteet tulee yllätyksenä, en pysty ennakoimaan. Keskity, keskity!
Kaupassa pälyilen epäluuloisena ympärilleni. Tuijottako joku minua, tuo ihan selvästi, mitä se minusta ajattelee, näkeekö että olen hullu, väsynyt kaikkeen... Tuijotan kärryjä edessäni, yritän olla huomaamatta ihmisiä. Äh, tuossa on joku tuttu, yritän välttää sen, mutta on pakko tervehtiä, vääntää hymy naamalle. Olen normaali, olen normaali... Kaupan tasainen melu tuntuu korvissa kovalta, ärsyttää. Keskityn tuttuun reittiin kaupassa, lappaan ostokset nopeasti kärryyn. Pian pois! Kassalla jaksan tervehtiä myyjää ja ehkä hymyilinkin. Ajan kotiin, perillä en muista ajomatkasta mitään.
Kotona sisällä huokaisen helpotuksesta, minä tein sen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti