maanantai 9. helmikuuta 2009

Myötä- ja vastamäessä

Kaikki kaatui taas yllättäen. Keskustelu miehen kanssa... Ei, en vain kestä ajatusta. Pelkään jäädä kotiin yksin, pelätä epätoivoa ja ahdistusta. En pysty luottaan itseeni, en lupaamaan että en satuta itseäni. En pysty luottamaan mieheeni. Mies ei välitä, en tiedä koska on viimeksi välittänytkään. Hän haluaa elämää, omaa aikaa. Mikä oli se lupaus; ..rakastaa niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä...? Myötä- ja vastoinkäymisissä...?

perjantai 6. helmikuuta 2009

Kauppa-ahdistus

Kauppareissut on alkanut taas ahdistaan. Jo ajaessa kohti kaupunkia, alkaa sydän hakkaamaan. Pitää hengittää syvään, yrittää keskittyä liikenteeseen, ajamiseen... Tuntuu että kaikki tilanteet tulee yllätyksenä, en pysty ennakoimaan. Keskity, keskity!

Kaupassa pälyilen epäluuloisena ympärilleni. Tuijottako joku minua, tuo ihan selvästi, mitä se minusta ajattelee, näkeekö että olen hullu, väsynyt kaikkeen... Tuijotan kärryjä edessäni, yritän olla huomaamatta ihmisiä. Äh, tuossa on joku tuttu, yritän välttää sen, mutta on pakko tervehtiä, vääntää hymy naamalle. Olen normaali, olen normaali... Kaupan tasainen melu tuntuu korvissa kovalta, ärsyttää. Keskityn tuttuun reittiin kaupassa, lappaan ostokset nopeasti kärryyn. Pian pois! Kassalla jaksan tervehtiä myyjää ja ehkä hymyilinkin. Ajan kotiin, perillä en muista ajomatkasta mitään.

Kotona sisällä huokaisen helpotuksesta, minä tein sen!

tiistai 3. helmikuuta 2009

Ravistettava ennen käyttöä

Tästä löytyi sanat tälle illalle. Niin totta...


Apulanta: Ravistettava ennen käyttöä

En usko että saa yleistä hyväksyntää
näkemykseni kieroonkasvaneet
Voidaanko määritellä rajaa sellaista
kun hassusta tulee pelottavaa


Ei saisi ajatella näin
Mut se ei oo ainoo mitä teen väärin


Minussa on ongelma
jokin virhe ohjelmoinnissa
Puutteita koodissa
korvaan arvaamattomuudella
Tuntuu että tekijä unohti otsaan kirjoittaa
ravistettava ennen käyttöä


Tahtoisin olla se joka olin silloin
kun kuollakseni halusin
tulla sellaiseksi kuin nyt olen
noin tuhat vuotta taaksepäin


Vaikee on sietää kaiken paino
mut siihenkin voi kasvaa kiinni


Minussa on ongelma
jokin virhe ohjelmoinnissa
Puutteita koodissa
korvaan pessimistisyydellä
Tuntuu että tekijä unohti otsaan kirjoittaa
ravistettava ennen käyttöä


Joskus aion vielä kääntää
kelkkani ja tehdä korjausliikkeen
aion parantaa kaikki tehdyt vauriot
melkein uskon itsekin


Minussa on ongelma
jokin virhe ohjelmoinnissa
Puutteita koodissa
korvaan piittaamattomuudella


Minussa on ongelma
jokin virhe ohjelmoinnissa
Puutteita koodissa
korvaan tyytymättömyydellä
Tuntuu että tekijä unohti otsaan kirjoittaa
ravistettava ennen käyttöä

Sattuu kun satuttaa

Ahdistaa. Epäilen. Ruokin epäilyäni epäilemällä lisää, jotain pahempaa. Olen jo kai vainoharhainen. En tiedä mikä on kuvitelmaa, mikä totta. Olen kierteessä, enkä pääse ulos siitä. Ahdistus muuttuu raivoksi, vihaksi itseäni kohtaan. Miksi en vain voi olla? Normaali. Haluan satuttaa itseäni fyysisesti, jotta sisäinen tuska tuntuisi edes vähän pienemmältä, helpommalta. Taistelen sitä tunnetta vastaan. Jokapäivä.